Vesiperhoset

Vesiperhoset (lat. Trichoptera, eng. sedge-flies, caddis-flies)

Vesiperhoset ovat yleisyytensä ja kaloille sopivien elintapojensa takia ehkä kalamiehen tärkein hyönteisryhmä. Suomessa vesiperhosia esiintyy n. 200 lajia.

Aikuisella vesiperhosella on hieman nukkaiset siivet harjakaton tapaan vaakasuorassa. Siivet ovat huomattavan pitkät ja ulottuvat ruumin ylitse. Vesiperhosella ei missään elinvaiheessa ole peräsukasia.

Vesiperhoset munivat yleensä veden pinnalle, mutta jotkut lajit ryömivä munimaan veden alle. Suurin osa munista kehittyvistä toukista rakentaa suojuskopan joko hiekata ja kivenmurusista tai kasven osista. Osa toukista kuitenkin ui vedessä vapaana. Jotkut virtavesien lajit valmistavat verkkoja, joilla saalistavat toisia vesihyönteisiä.

Kuoriutumisen jälkeen veiperhoset kelpaavat kaloille kaikissa muodoissaan. Vapaasti uivia toukkia jäljitellään larva sidoksilla, joiden paras koko on 12-10. Sidos on hyvin yksinkertainen. Oikeastaan riittää esim. oliivinvihreää silkkiä koukun ympärille, ehkä kapea kierre ja eteen hieman riikinkukkoa jaloiksi. Sidosta kannattaa myös painottaa hieman.

Suojuskopallisia voi jäljitellä liimaamalla koukkuun karkeaa hiekkaa. Markkinoilla on myös valmiita kivikoppa koukkuja myynnissä. Eteen kannattaa näissäkin laittaa hieman höyhentä jaloiksi. Sopiva koukkukoko on esim. 10.

Kopasta kuoriutumien jälkeen vesiperhonen nousee varsin vauhdikkaasti pojasta pintaan. Tätä vaihetta kutsutaan pupa vaiheeksi. Pupa vaihe on kalamiehen kannalta tärkeä. Eritoten virtavessä pupat muodostavat huomattavan osan kalojen ravinnosta. Pupa on larvaa paksumpi, ja sen etuosa on yleensä tummanruskea. Peräpää on joko vaaleanruskea, oranssi tai vihreä. Pupa jäljitelmiin oikea koukkukoko on 14-10. Pupajäljielmää kannattaa painottaa painotuslangalla.

Aikuiset vesiperhoset elävät paljon veden äärellä. Ne sekä munivat veteen, että lentelevät muutenkin vedenpinnan lähellä ja myös laskeutuvat aika ajoin veteen. Aikuinen vesiperhonen on kalan kannalta hankala, mutta herkullinen saalis. Vesiperhoset laskeutuvat veden pinnalle, mutta myös pyrähtelevät siitä lentoon. Kalat tietävät vesiperhosen tavat ja iskevät yleensä vesiperhoseen pinnalla rajusti. Aikuista vesiperhosta jäljitellään numeo 14-6 perhoilla, yleisimmin 12-8.

Voimakkaassa virrassa kalastettaessa vesiperhosta jäljittelevä pintaperho on siitä hyvä, että sen voi sitoa tuuheeksi. Yleensä käytetään etuhäkilän lisäksi myös runkohäkilää. Usein näissä jäljitelmissä on karvasiipi tai vaakaan sidottu höyhen siipenä.

Tunnettuja vesiperhosen aikuisjäljitelmiä ovat Nalle Puh, Europa 10 ja Cinnamon Sedge.