Koskikorennot
Koskikorennot (lat. Plecoptera, eng. stoneflies, hard-winged flies, perlidae)
Koskikorentoja on tavattu Suomessa n. 35 lajia. Koskikorennon toukka on vesieläin, jolla on kapeahko hieman litistynyt ruumis, ja kaksi peräsukasta, nymffiasteella myös siipien aiheet, eli siipiläikät. Aikuisen koskikorennon kaksi siipiparia lepäävät takaruumiin päällä samansuuntaisina. Ruumis on pitkänomainen. Koskikorento on kömpelö lentäjä, ja liikkuukin mieluummin juosten.
Koskikorennot ovat nimenomaan puhtaiden, kivikkoisten purojen hyönteisiä. Niiden merkitys eteläisessä Suomessa on pieni, mutta Tunturi-Lapissa kirkaissa kylmissä vesissä ne voivat olla jopa kalojen pääasiallista ravintoa.
Koskikorennon toukkien jäljittely on tekoperhoilla vaikeaa, sillä toukat ovat hitaita ryömijöitä. Perhon sopivan hidas uitto on vaikeaa kokeneellekin perhokalastajalle. Luonnonnymffejä sensijaan käytetään. Aikuista koskikorentoa jäljitellään sekä uppo-, että pintaperholla. Jotkin koskikorentolajit sukeltavat veden alle munimaan, jolloin nitä on luontevin jäljitellä uppoperholla. Osa lajeista taasen munii pinnalla uiden tai lentäen takaruumis vedessä. Koskikorento saattaa räpiköidä pinnalla niin, että sen jäljittely on luontevinta perhoa pinnalla hyppyyttäen.
Aikuinen koskikorento on väriltään tyypillisesti punaruskea, harmaanruskea tai kellanvihertävä. Sopiva koukkukoko koskikorentojäljitelmiin on 10-14.