In English
Suomeksi
Kalastusalan sanastoa L-R
L:
M:
N:
O:
P:
R:
laahaaminen (dragging)
Pintaperhon laahaaminen eli viistäminen vedessä.
lapesiivet (flat wings)
Lappeellaan olevat siivet hyönteisen tai tekoperhon selässä.
laskusiivet (down wings) Yhteinen nimitys katto- ja lapesiiville.
laskutonko (smolt) Smoltti, n. 15 cm pitkä joesta ensimmäiselle merivaellukselle lähtevä lohenpoikanen, joka on laskeutumassa virtaa alas, ja muuttaa väriään kirkkaaksi.
launi (gorge, launi)
Koukun edeltäjä, jota edelleen käytetään jonkin verran syöttikoukutuksessa. Launissa siima solmitaan keskikohdalle launin ympäri, josta itse koukku suippenee kumpaankin päähän teräväksi. Alkujaan launit valmistettiin puusta tai kivestä, myöhemmin metallista.
leikari (swivel) Laakeroitua leikaria käytetään siiman kiertymisen ehkäisyyn.
leikkihyppely (priming)
Kalan hyppely, jossa ei ole kyse saalistamisesta, paosta, tai esim. koskesta nousemisesta, vaan leikittelystä.
lerppu (swing-tip)
Notkea vavan jatke, joka ilmaisee herkästi pienetkin tärpit. Käytetään pohjaonginnassa.
leukakoukku (kype)
Kojamon eli uroslohen alaleukaan kutuajaksi kehittyvä koukku.
liehuperuke (flowing trace)
Pohjaongintamenetelmä, jota käytetään virtapaikoissa sekä sisävesissä, että merien virtauksissa. Pohjaan heitetään paino, jonka reiästä siima juoksee. Siiman päähän koukku ja syötti, ja siimaa löysätään ainakin metri, että virta voi vapaasti liehutella syöttiä.
lipuilu (skirting)
Uppoperhon, joka uppoaa huonosti, luistelu veden pinnalla.
luusua (draw)
Kosken niska. Esim. järven paikka, jossa vesi mataloituu ja virtaus kovenee, sen muodostaessa joen niskan.
LW-koukku ks. matalan veden koukku
lyhytvartinen koukku (short shank hook)
Koukun merkinnässä esim. 2XS tarkoittaa koukun kitanumeroon nähden kaksi numeroa lyhyenpää vartta. Niimpä merkintä 8 2XS tarkoittaisi nro 8 koukkua, jossa on nro 10 varsi.
lämpökerrostumat (thermal stratifications)
Yleensä syvät vedet jakautuvat kolmeen erilämpöiseen vesikerrokseen, pohja-, väli ja pintakerrokseen.Välivedessä eli ns. harppauskerroksessa vesi on hapekasta ja viileää , ja kala hakeutuu mielellään sinne.
löysäsiimaonginta (loose lining)
Jokikalastusmenetelmä. Löysäsiimaonginnassa siiman päässä olevan syötin annetaan painua joen pohjaan, ja sitten syötin annetaan seurata siimaa löysäten kalan luonnollisia kulkureittejä. Jos kalastetaan kovassa virrassa, siimaa hieman painotetaan.
mahanäytelusikka (marrow spoon)
Kapeahko tarkoitusta varten muotoiltu pitkävartinen lusikka, jolla voidaan ottaa kalaa aukaisematta näyte kalan syömisistä kalan mahasta.
maihinveto (beaching) Kalan vetäminen maihin pelkän vavan avulla.
makeavesikutuinen (anadromous)
Merestä jokeen kutemaan tulevat kalat, kuten lohi ja meritaimen.
matalan veden koukku (low-water hook)
LW-koukku. Pienissä lohiperhoissa hyvin suosittu koukku, jossa varren pituus on hieman normaalia pidempi.
matoraksi (worm tackle)
Mato-ongintaan tarkoitettu 2-3 koukkuinen raksi, jota käytetään, kun madon ei ole tarkoitus liehua vapaana, kuten normaalissa koukussa. Kaksi koukkuinen matoraksi on nimeltään Pennelin (tai Thomsonin), ja kolme koukkuinen Stewartin matoraksi.
matotuppuonginta (babbing)
Menetelmä ankeriaan öiseen ongintaan, jossa 1-3 m pitkään paksuhkoon villalankaan sidotaan runsaasti kastematoja pitkin pituuttaan. Syntynyt matonuora kääritään n. 20 cm läpimitaltaan olevaksi palloksi, tupuksi, johon siima kiinnitetään. Siima kiinnitetään vapaan ja tuppu lasketaan pohjan tuntumaan. Kun tulee tärppi, nostetaan tuppu hitaasti pintaan, ja saalis haavitaan.
miekkasulka (sword feather)
Riikinkukon pyrstön vihreät reunasulat, joiden höytyliistakkeita käytetään perhoissa runkoina, siipinä, katteina ja sivuina.
musta lohi (black salmon)
Kudun heikentämä joessa vielä oleva lohi, jonka lihaa pidetään huononmakuisena.
Höystäminen. Kalojen houkuttelu kalapaikalle veteen heiteltyjen erilaisten höystöjen avulla. Virtaavassa vedessä käytetään karkeampaa höystöä (esim. paloja), ja seisovassa vedessä hienompaa, jauhomaista höystöä.
naitetut hyötyliistakkeet (married feathers)
Lähinnä monissa klassisissa (perinteellisissä) lohiperhoissa siipi on koottuu useista erivärisistä kaistaleista joko saman tai eri linnun värjätyistä höytyliistakkeista. Näiden höytyliistake kaistaleiden yhteenliittämistä kutsutaan naittamiseksi.
neulapyynti (sniggling)
Menetelmä ankeriaan pyytämiseen, jossa koukun asemasta on madolla syötitetty neula. Pyynti tapahtuu kuten (ks.) launilla.
neulasolmu (needle knot)
Käytetään paljon perhokalastuksessa, kun kiinnitetään heittosiima joko pohjasiimaan, tai joskus myös perusimeen.
nostoraksi (tailer)
Metallilanka juoksusilmukka, joka pujotetaan kalan pyrstön tyveen, tempaistaan kireälle ja nostetaan kala sen avulla.
nurja koukku (reverse hook) Oikealle harottava, nurja koukku.
nymfi (nymph)
Hyönteistoukka nimeltään senjälkeen, kun sille on ilmaantunut siipiaihiot. Nymfin jäljitelmäperhot ovat ovat myös nymfejä.
onkituoli, onki-istuin (fighting chair)
Veneen kannelle kiinnitetty tuoli, johon kalastaja sidotaan kiinni kalan väsytyksen ajaksi. Käytetään suurten merikalojen pyynnissä.
Menetelmä, jossa syötti heitetään siiman päässä veteen, asennetaan (virvelin) vapa rannalle, ja jäädään odottamaan tärppiä. Yleistynyt eritoten kirjolohen pyytämisessä syöttitahnalla (ks. pohjaonginta). Myös siian onginnasta, joka tapahtuu samalla menetelmällä kuin pohjapaino-onginta, voidaan usein käyttää nimitystä ootto-onginta. Ootto-onginta voi olla joko pohjaongintaa, tai kohon avulla tapahtuvaa.
parabolinen toiminto (parabolic action)
Joissain heittokalastukseen kehitetyissä vavoissa on parabolinen toiminto heitto-ominaisuuden parantamiseksi. Niissä on paikoitellen ohuempia paikkoja, eli ne eivät suippene täysin tasaisesti.
peruke (cast)
Siiman jatke, jonka päässä on viehe, perho tai koukku.
peräröyhelö (butt)
Joissain lohiperhoissa heti runkon peräpään jälkeen ennen pyrstöä kierretty röyhelö. Yleensä strutsia, hetula- tai villalankaa.
peräsukaset (setae)
Joillain hyönteisillä perässä olevat sukaset. Päiväkorennolla on 2-3 peräsukasta ja koskikorennolla kaksi. Niiden jäljitelmäperhoihin sidotaan myös pyrstö peräsukasia kuvaamaan.
pidikerengas (keeper ring)
Joissain vavoissa lenkki heti vavan kädensijan yläpuolella, johon on hyvä kiinnittää viehe paikkaa vaihtaessa.
pilvihöystö (cloudbait)
Veden pohjaan kalojen houkuttelemiseksi laitettua hienojakoista höystöä. Mäskäämistä.
pintaheitto (cutting under)
Perhokalastuksessa tehdään vaakaheittoa lähellä veden pintaa tuulen voiman eliminoimiseksi.
pintakalvo (surface film)
Pintajännite saa veteen aikaan pintakalvon, jonka varassa kuoriutuvat hyönteiset roikkuvat jonkin aikaa.
pintasiima (floating line)
Kelluva perhosiima. Vanha nimitys on ".greased line". Nimi johtui siitä, että silkkisiimat piti rasvaamalla tehdä kelluviksi.
Menetelmä, jossa heittokohon avulla nakataan kelluva syöttitahna veteen. Käytetään kirjolohen pyyntiin lämpiminä tyyninä kesäpäivinä, jolloin kalat liikkuvat ja syövät aktiivisesti pinnasta, ja ottavat huonosti uistimeen ja pohjaonkeen. Ks. kalastusvinkeistä pintatahna.
pitkävartinen koukku (long shank hook)
Koukussa on kitaan suhteutettuna suuremman koukun mittainen, pidempi varsi. Esim. merkintä 10 2XL tarkoittaa, että koukussa on nro 10 kita ja nro 8 varsi.
pohjahöystö (groundbait)
Kalojen houkuttelu kalapaikalle pohjaan heitettyjen höystöjen avulla. Ks. mäskääminen.
Metetelmässä nakataan syötti painon avulla pohjaan. Yleinen nimitys kirjolohen pyynnistä syöttitahnalla. Kirjolohen pohjaonginnassa kelluva tahna on n. 30-50 cm tapsin päässä painosta. Paino nakataan (yleensä virvelillä) pohjaan, ja syötti kohoaa tapsin mitan verran pohjan yläpuolelle. Jotta tahna jaksaisi kelluttaa koukun, on tahnan sisään laitettavan koukun oltava riittävän kevyt. Yleinen käytetty koukku on nro 14 kolmihaara. Oikea syöttitahnapallon koko on noin peukalon kynnen kokoinen.
pohjapaino-onginta (legering)
Menetelmässä syötti nakataan painon avulla pohjaan, niin, että siiima saa liukua painossa olevan reiän lävitse. Siimassa on stoppari, joka estää liian siiman liukumisen. Käytetään paljon siian onginnassa erityisesti keväisin.
pohjasyöttionginta (laying on)
Pohjasyöttionginassa myös perusin on painotettu, ja se heitetään veteen painon avulla. Virtaukset kuljettavat painoja ja syöttiä pohjassa läpi kalastusalueen.
poukkiminen (bouncing)
Perhon, yleensä vesiperhosjäljitelmän (myös. luonnonsyötin), hyppyyttely veden pinnalla.
pumppaus (pumping)
Menetelmä kalan väsytykseen. Vapa nostetaan pystyyn, ja näin vedetään kalaa. Sitten vapa nopeasti kelaten lasketaan alas, ja liikesarja toistetaan.
pyrstön kate (tail topping)
Perhossa pyrstön päällä oleva erivärinen hyötyliistake, höyhen tai karvakimppu.
pyrstötuikki (tailing)
Kala tonkii matalassa vedessä lähes pystysuorassa asennossa pohjasta ruokaa, jolloin sen pyrstö näyttäytyy pinnassa. Kalastettaessa perho on saatava pohjan tuntumaan.
pyöriäistuikki (porpoise rise)
Kalan ottaessa pintaan kohonneen nymfin, se pyörähtä pinnassa kuperkeikkamaisen pyöräyksen. Kalaa pyydetään pinnasta.
rasvaevä (adipose fin)
Lohikaloilla, monneilla ja tetroilla oleva selkä- ja pyrstöevän välissä sijaitseva ihopimusta syntynyt pehmeä evä.
Redditchin asteikko (Redditch scale)
Vanha koukkujen koon asteikko. Asteikossa suurempi numero merkitsee pienempää koukkua. Edelleen yleisin käytössä oleva asteikko.
rihmain (whip finish tool)
Apuväline, jota käytetään perhon pään rihmaamisessa.
riivitty höytyliistake (quill) Höytyliistakkeesta on riivitty pois kaikki höytysäteet.
rokastaa (snatch)
Tapa naarata isoilla koukuilla kaloja niin, että ne ovat selästä jne. kiinni. Useimmilla lohijoilla, ja monilla taimenvirroilla kielletty tapa.
rystyheitto (backhandcast) Heittokäden rystysten suuntaan tehty vaakaheitto.
röyhelö (butt)
Lähinnä lohiperhoissa käytetty, yleensä strutsin sulan höytyliistakkeesta (tai hetula- tai villalangasta) tehty röyhelö, joka useinmiten on perhon peäpään ja helan välissä (peräröyhelö). Voi olla myos perhon keskellä (keskiröyhelö).
